Olen viime aikoina saanut paljon pukujen viimeistelyyn liittyviä hommia.
Yhden puvun helma piti tasata. Ensin puku aseteltiin sovitusnuken päälle, sitten helman vuorit nupitettiin saman pituisiksi. Lopuksi helma saksittiin sentin päästä nupinneuloista tasaiseksi. Ahdistaa vaan osoitella saksilla käytännössä katsoen _valmista_ pukua, jonka malli on myös kaikkein kalleimmasta mallitosta. Ei onneksi tullut aivastusta leikkauksen aikana.
Toisen puvun yläosan vuori huoliteltiin siistiksi käsin. Tämmöisiä hommia olin toivonutkin ennen harjoittelua Ruthilta, koska pidän kaikenlaisesta käsin pipertämisestä. Muuten on tullut paljon leikattua kappaleita. Olin hieman ihmeissäni kun kuulin kaikkein pehmeimmän tyllin olevan silkkiä. Siis silkkiä! Asiakas saa aina itse valita haluaako pukunsa silkistä, puuvillasta vai synteettisestä kankaasta (ainakin tyllin kohdalla). Hinta tietysti kasvaa kun mennään arvokkaimpiin materiaaleihin.
-T
Olen puuhastellut edelleen hääpuvun yläosan kimpussa, olisikos neljäs versio tähän mennessä. Sain kolmannen version lähes täydellisesti valmiiksi, mutta sitten huomattiin, että yläosa onkin edelleen vähän liian tiukka. Aloitin tänään leikkaamaan, tukemaan ja ompelemaan uudestaan kankaita (vaihdettiin tukikangas vielä vähän joustavampaan) ja huomenna ompelen ja tuen yläosan luilla. -C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti